Hevoset ja Ratsastus nro 8/04, www.ratsastus.net

Tuire Kaimion Hevosen kanssa

Kotimainen uutuus tuli tarpeeseen

Tuire Kaimion uusi kirja Hevosen kanssa ilmestyi kauppoihin marraskuun lopulla. Odotettu uutuus on peräti 642-sivuinen järkäle, josta löytyy paljon tietoa hevosen käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Toivottavasti tämä ansiokas kirja löytää tiensä mahdollisimman monen hevosystävän kirjastoon.

Tuire Kaimio tunnetaan taitavana eläinten kouluttajana. Hän on kouluttanut hyvin monenlaisia eläimiä esimerkiksi esiintymään elokuvissa ja mainoksissa. Hän on myös kouluttanut hevosia lähinnä maasta käsin sellaisissa tilanteissa, joissa niiden omistajat eivät ole itse onnistuneet esimerkiksi saamaan hevosta pesukarsinaan tai traileriin.

Kirjan kuvista vastaa Minna Tallberg, joka on kuvannut ammatikseen lukuisia vuosia. Hän on ollut mukana autenttisissa tilanteissa kuvaamassa esimerkiksi nuorten hevosten satulaan totuttamista, joten tämän kirjan kuvia ei ole lavastettu.

Kirjassa on laaja teoriaosuus, joka ansaitsee tulla luetuksi. Teoriaosuuden omaksumisen jälkeen on helpompi ymmärtää niitä harjoituksia, joita kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti. Mutta yhtä hyvin kirjaa voi lukea myös valikoiden, kiinnostavia yksityiskohtia poimien. Lukuisat kirjan sisäiset viittaukset helpottavat, jos haluaa etsiä saman tien lisää tietoa samasta aiheesta. Kirjassa on myös hyvä lähdeluettelo, jonka avulla voi perehtyä tarkemmin esiteltyihin asioihin.

Monipuolinen sisältö

Kirjassa kerrotaan ensin hyvin paljon perustietoja hevosesta eläinlajina. Hevosen luonnonmukaiset käytöstavat ja reaktiot tulevat tutuiksi. Niiden tunteminen on jokaiselle hevosharrastajalle hyvin tärkeä asia, jotta osaa toimia oikein hevosen kanssa.

Mutkia matkassa -osastossa kerrotaan niistä vaikeuksista, joihin hevosia käsittelevä ihminen saattaa törmätä. Tässä osassa on kerrottu erittäin hyvin syistä, jotka aiheuttavat sellaista käytöstä, jota ihminen pitää ongelmallisena sekä keinoista, joilla ongelmia voidaan ratkaista tehokkaasti.

Kaksi vähemmän suomenkielisessä hevoskirjallisuudessa tavattua termiä tulee myös tutuksi, nimittäin opittu avuttomuus ja ylivarovaisuus. Molemmat ovat ihmisen vääränlaisen toiminnan aiheuttamia pulmia, joita kaikki hevosten käsittelijät eivät osaa tulkita oikein.

Opittu avuttomuus eli kipuun tottuminen on tila, johon hevonen voi joutua, jos se saa liian ristiriitaisia ohjeita eikä kykene ymmärtämään, mitä ihminen tarkoittaa. Ratsastaja ei osaa kiittää hevostaan onnistumisesta, vaan laittaa siihen jatkuvasti painetta uusine vaatimuksineen. Ratsastaja tai epäsopivat varusteet voivat myös aiheuttaa hevoselle jatkuvaa kipua. Lopulta hevonen ei enää kykene ymmärtämään, että sen omien tekojen ja niistä saatavan palautteen (lähinnä rangaistusten) välillä olisi mitään yhteyttä.

Hevonen voi tuntua täysin turralta kaikille avuille, mutta itse asiassa se on niin peloissaan, ettei se pysty tekemään yhtään mitään.

Kipuun tottuminen on aivojen pakopaikka, keino selviytyä ja lievittää oloa muuten kestämättömässä tilanteessa. Tämä on hyvin voimakas stressitila, josta voi aiheutua stressiähkyjä, ruokahaluttomuutta ja ruoansulatusongelmia, jännittyneisyyttä tai stereotyyppistä tai itsetuhoista käyttäytymistä.
Ylivarovaisuus taas aiheutuu kouluttajasta, joka ei anna hevoselle hetken rauhaa vaatimuksiltaan ja joka käyttää paljon negatiivista vahvistetta. Hevosen tulisi totella koko ajan ihmisen käskyjä ja lopulta se ei pysty rentoutumaan ihmisen seurassa, kun se pelkää koko ajan saavansa uuden rangaistuksen. Jotkut koulutustavat suorastaan tuntuvat tähtäävän siihen, että hevonen olisi koko ajan valmiina noudattamaan ihmisen merkkejä, mutta tilaan liittyvä stressireaktio on kuitenkin kaikkea muuta kuin terveellinen hevoselle. Siksi kouluttajan on tärkeä tiedostaa, mitä hän oikeastaan on tekemässä, jos hän vaatii hevoseltaan jatkuvasti täyttä huomiota.

Käytännön hyötyä

Teoriapuolen kevennyksenä kirjassa on paljon käytännön esimerkkejä tapauksista, joissa hevonen on oppinut ongelmakäyttäytymisestä pois. Esimerkit ovat hyviä ja havainnollisia ja niiden avulla teoriatieto vahvistuu.

Kaimion kirjassa käsitellään pintapuolisesti hyvin useaa erilaista aihepiiriä, mutta silti sen rajaus tuntuu kaikin puolin järkevältä. Hyvän hevosenpidon ohjeita ei koskaan tarjota liikaa, ja erikoisaloilla on käytetty hyväksi eri alojen asiantuntijoita, joten pintapuolisuus ei ole tällä kertaa negatiivinen määre. Kirja ei ole varsinainen ratsastus- tai ravikirja, mutta siinä kuitenkin sivutaan hyvin näiden urheilulajien perusperiaatteita ja hevosen koulutusta niihin.

Ratsastusosuuden antoisinta luettavaa on ranskalaisen eversti Christian Carden kirjoitus, jossa kerrotaan klassisen ratsastuksen periaatteista ja varsinkin siitä, miten ratsastaja kykenee saamaan aikaan ja säilyttämään oikeanlaisen tuntuman hevosen suuhun. Tämä osa on erittäin valaiseva ja kuvitus tukee asian ymmärtämistä.

Kirjalla on myös omat nettisivut osoitteessa www.hevosenkanssa.com. Näillä sivuilla jatketaan tarinaa monista kirjassa esitellyistä aiheista. Sivut täydentävät hyvin kirjaa ja niiltä löytyy myös lisää tietoa sekä kirjoittajista että kuvissa esiintyvistä hevosista.

Teksti: Jutta Koivula