Lajikoulutusta
 Osion harjoitusten ja artikkeleiden tarkoituksena on antaa
esimerkkejä siitä, kunka koulutuksessa voidaan yhä edetä vaiheittain
ja kuinka
valmennuksen ydin on lajista riippumatta yhä sama:
tyyneys, aktiivisuus ja
asioiden pieniksi pilkkominen tuovat parhaita ja kestävimpiä tuloksia
niin
ravureiden kuin ratsujenkin koulutuksessa. Hevonen on yhä hevonen,
vaikka
sen käyttötarkoitukset vaihtelisivat. Se käyttäytyy
lajilleen ominaisesti,
oppii parhaiten koulutuksen perusperiaatteita noudatettaessa
ja sen
hyvinvoinnin varmistaminen on avainasemassa myös koulutuksen
tuloksellisuuden kannalta.
Luvuissa kerrotaan perusapujen ja lajien kannalta tärkeimpien
ominaisuuksien opettamisesta. Vaikka varsinaiseen lajikoulutukseen
liittyvistä asioista ei anneta yksityiskohtaisia neuvoja
(ne vaatisivat
jokainen oman kirjansa), lajeihin ensi kertaa tutustuvakin
saa
yleiskäsityksen siitä, mihin koulutuksessa tähdätään
ja millaisia hevosen
ominaisuuksia halutaan vaalia.
Ohjasapujen ja esimerkiksi pohje- ja istunta-apujen opettamista
esitellään
perusteellisesti. Hevoselle aiemmin opetettuja perustaitoja
käytetään
hyväksi,
joten apujen opetus käy nyt nopeasti. Osiossa kerrotaan
myös hevosen
ajo-opetuksen vaiheista sekä siitä, mikä koulu-
ja esteratsun koulutuksessa
on tärkeää. Koska käytettyjen välineiden
eli myös ratsastajan kehon
liikkeiden tunteminen on tärkeää, istunnan
perusteista on oma lukunsa
harjoituksineen. Osiossa kerrotaan vielä siitä,
miten hevonen voidaan
pysäyttää äkkitilanteessa tai sen säikähtäessä.
Lopussa on muistutus
tärkeimmästä: hevosen kanssa voidaan harrastaa
paljon muutakin kuin
perinteisiä kilpailulajeja. Hevosen kanssa puuhailu
voi olla monella tapaa
tyydyttävää, vaikka hevosen selkään
ei kiivettäisi lainkaan.
LISÄMATERIAALIA
KIRJAAN:
Eteen-alasvenytys (kuvat
liittyvät kirjan sivuun
590)
Tuntuma (perustuntumasta kerrotaan kirjan sivulla 538)
|
