Operanttia koulutusta vai naksuttelua?
Seuraava teksti on jatkoa kirjan sivulle 226,
jossa kerrottiin tekemällä oppimisesta
ja opettamisesta tarkemmin.
Hevostenkin koulutuksessa käytetään
välillä hyväksi "naksutteluksi" (clicker
training) kutsuttua koulutustapaa, jossa hevosta
opetetaan operanttia ehdollistumista (tästä kerrotaan
kirjan sivulla 191) hyväksikäyttäen
palkitsemalla sitä positiivisella vahvisteella
oikeasta ja jättämällä väärät
huomiotta. Nimensä koulutustapa on saanut
pienestä lasten leikkikalua muistuttavasta
rasiasta, joka naksahtaa sitä painettaessa.
Tätä äänimerkkiä käytetään
ehdollisena vahvisteena, merkkinä siitä,
että palkinto on kohta tulossa.
Naksuttimessa ei ole sinällään
mitään autuaaksitekevää, se
on vain keino ajoittaa palkinto (ruoka) täsmälleen
siihen hetkeen, kun hevonen onnistuu muuttamaan
käytöstään oikeaan suuntaan.
Oikea käytös merkitään naksauksella
ja hevonen saa ruokapalkkionsa heti sen perään. Äänen
hyviin puoliin kuuluu sen lyhytkestoisuus sekä se,
ettei hevonen samaa ääntä muussa
elämässään kuule (äänimerkin
merkitys vähentyy, jos sitä ei aina seuraa
palkinto s. 185). Eläinkaupasta ostetun naksuttimen ääni
voi olla hevosen herkälle kuuloaistille liian
kova, jos naksutinta käytetään lähietäisyydellä hevosen
korvasta.
Naksutin ei itsessään kouluta hevosta vielä mitenkään,
kouluttajan tehtäväksi jää yhä tehtävien pilkkominen
pieniksi osiksi, vaatimustason määrittely ja oikea-aikainen palkitseminen.
Jos kouluttaja ei tiedä tarkalleen, millainen jokin liike on oikein suoritettuna,
ei hevonenkaan sitä voi mistään tietää, vaikka sille
naksuteltaisiin kuinka.
Periaatteiltaan naksuttelu ei siis eroa lainkaan
hyvästä hevoskoulutuksesta, jossa hyödynnetään
tekemällä oppimisen lainalaisuuksia (koulutusohjeet
ovat sivulla 376). Naksuttimen äänen
tilalla voi olla mikä tahansa muu aina samana
pysyvä merkki, ehdollinen vahviste (s. 185),
varsinainen, ehdoton palkintokin voi olla mitä tahansa,
minkä hevonen kokee palkitsevaksi. Koulutustapaa,
jossa käytetään hyväksi positiivista
vahvistamista (s. 195) ja negatiivista rankaisemista
(s. 211) sekä tarpeen vaatiessa toiminnan
keskeyttämistä (s. 174), kutsutaan yleisesti
operantiksi koulutustavaksi. Myös naksuttimen
ja ruokapalkintojen käyttö on yksi operantin
koulutuksen sovelluksista, mutta yhtä hyvin
operanttia koulutusta voi olla esimerkiksi oven
avaaminen hevoselle karsinassa sen seisahtuessa
(positiivinen vahviste) sekä heinien vieminen
kauemmas hevosen potkiessa seinää (negatiivinen
rangaistus) ja heinien tuominen lähemmäs
hevosen ollessa hiljaa (positiivinen vahviste).
Palkinnon ajoittamisessakin ihminen voi käyttää hyväkseen
esimerkiksi "hyvä!"-sanaa heinien
tuloa merkitsemässä tai vihellystä oven
avaamista merkitsemässä.
Operantissa koulutuksessa keskitytään
siihen, mitä kouluttaja havaitsee ja mihin
suuntaan hevosen käyttäytyminen tai olemus
muuttuu, ei siihen, mitä kouluttaja arvelee
hevosen päässä tapahtuvan. Operantissa
koulutuksessa käytetään usein hyväksi
ehdollisia vahvisteita (s. 405), siinä missä perinteisempi
hevoskoulutus perustuu pääosin hevosen
palkitsemiseen suoraan varsinaisella eli ehdottomalla
vahvisteella (s. 196) ilman palkinnon tarkkaa ajoittamista
ehdollista vahvistetta käyttäen. Operantti
koulutus on aivan viime vuosikymmeninä levinnyt
uskomattomalla nopeudella maailman eläinkouluttajien
jokapäiväiseksi työvälineeksi,
sitä hyödyntävät harrastajien
lisäksi tieteentekijät, ammattieläinkouluttajat
sirkuseläinkouluttajista miinanetsintärottien
kouluttajiin. Palkinnon tarkka ajoittaminen mahdollistaa
eläinten kouluttamisen nopeimmin ja tehokkaimmin.
Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus
tarjoaa mahdollisuuden muokata maasta käsin
välttäen hevosen stressitason nousua
ja hevosen kiihtymistä piaffin ja erilaisten
hyppyjen kaltaisia liikkeitä, joiden opettaminen
negatiivista vahvistetta käyttämällä hevosen
elimistön valmiustasoa nostamatta on hyvin
vaikeaa (valmiustilan nousemisesta kerrotaan sivulla
75).
Operantti koulutus noudattelee tyylistä riippumatta
kirjan sivulta 376 alkavia ohjeita, oppimisen lainalaisuudet
eivät muutu, vaikka tilanteet, käytetyt
vahvisteet, koulutussuuntaukset tai kouluttajat
vaihtelisivat. Siinä kohdassa tavallinen ratsastus
ja naksuttelukin ovat samalla viivalla, kummassakin
tapauksessa hevonen oppii sitä nopeammin ja
tehokkaammin, mitä paremmin oppimistapahtumassa
aina vaikuttavat yksityiskohdat pystytään
ottamaan huomioon. Palkinnon ajoittamisesta ehdollista ärsykettä hyväksikäyttäen
kerrotaan lisää kirjan sivulla 405. |
 |