Operanttia koulutusta vai naksuttelua?

Seuraava teksti on jatkoa kirjan sivulle 226, jossa kerrottiin tekemällä oppimisesta ja opettamisesta tarkemmin.

Hevostenkin koulutuksessa käytetään välillä hyväksi "naksutteluksi" (clicker training) kutsuttua koulutustapaa, jossa hevosta opetetaan operanttia ehdollistumista (tästä kerrotaan kirjan sivulla 191) hyväksikäyttäen palkitsemalla sitä positiivisella vahvisteella oikeasta ja jättämällä väärät huomiotta. Nimensä koulutustapa on saanut pienestä lasten leikkikalua muistuttavasta rasiasta, joka naksahtaa sitä painettaessa. Tätä äänimerkkiä käytetään ehdollisena vahvisteena, merkkinä siitä, että palkinto on kohta tulossa.

Traileriin Naksuttimessa ei ole sinällään mitään autuaaksitekevää, se on vain keino ajoittaa palkinto (ruoka) täsmälleen siihen hetkeen, kun hevonen onnistuu muuttamaan käytöstään oikeaan suuntaan. Oikea käytös merkitään naksauksella ja hevonen saa ruokapalkkionsa heti sen perään. Äänen hyviin puoliin kuuluu sen lyhytkestoisuus sekä se, ettei hevonen samaa ääntä muussa elämässään kuule (äänimerkin merkitys vähentyy, jos sitä ei aina seuraa palkinto s. 185). Eläinkaupasta ostetun naksuttimen ääni voi olla hevosen herkälle kuuloaistille liian kova, jos naksutinta käytetään lähietäisyydellä hevosen korvasta.
Naksutin ei itsessään kouluta hevosta vielä mitenkään, kouluttajan tehtäväksi jää yhä tehtävien pilkkominen pieniksi osiksi, vaatimustason määrittely ja oikea-aikainen palkitseminen. Jos kouluttaja ei tiedä tarkalleen, millainen jokin liike on oikein suoritettuna, ei hevonenkaan sitä voi mistään tietää, vaikka sille naksuteltaisiin kuinka.

Periaatteiltaan naksuttelu ei siis eroa lainkaan hyvästä hevoskoulutuksesta, jossa hyödynnetään tekemällä oppimisen lainalaisuuksia (koulutusohjeet ovat sivulla 376). Naksuttimen äänen tilalla voi olla mikä tahansa muu aina samana pysyvä merkki, ehdollinen vahviste (s. 185), varsinainen, ehdoton palkintokin voi olla mitä tahansa, minkä hevonen kokee palkitsevaksi. Koulutustapaa, jossa käytetään hyväksi positiivista vahvistamista (s. 195) ja negatiivista rankaisemista (s. 211) sekä tarpeen vaatiessa toiminnan keskeyttämistä (s. 174), kutsutaan yleisesti operantiksi koulutustavaksi. Myös naksuttimen ja ruokapalkintojen käyttö on yksi operantin koulutuksen sovelluksista, mutta yhtä hyvin operanttia koulutusta voi olla esimerkiksi oven avaaminen hevoselle karsinassa sen seisahtuessa (positiivinen vahviste) sekä heinien vieminen kauemmas hevosen potkiessa seinää (negatiivinen rangaistus) ja heinien tuominen lähemmäs hevosen ollessa hiljaa (positiivinen vahviste). Palkinnon ajoittamisessakin ihminen voi käyttää hyväkseen esimerkiksi "hyvä!"-sanaa heinien tuloa merkitsemässä tai vihellystä oven avaamista merkitsemässä.

Operantissa koulutuksessa keskitytään siihen, mitä kouluttaja havaitsee ja mihin suuntaan hevosen käyttäytyminen tai olemus muuttuu, ei siihen, mitä kouluttaja arvelee hevosen päässä tapahtuvan. Operantissa koulutuksessa käytetään usein hyväksi ehdollisia vahvisteita (s. 405), siinä missä perinteisempi hevoskoulutus perustuu pääosin hevosen palkitsemiseen suoraan varsinaisella eli ehdottomalla vahvisteella (s. 196) ilman palkinnon tarkkaa ajoittamista ehdollista vahvistetta käyttäen. Operantti koulutus on aivan viime vuosikymmeninä levinnyt uskomattomalla nopeudella maailman eläinkouluttajien jokapäiväiseksi työvälineeksi, sitä hyödyntävät harrastajien lisäksi tieteentekijät, ammattieläinkouluttajat sirkuseläinkouluttajista miinanetsintärottien kouluttajiin. Palkinnon tarkka ajoittaminen mahdollistaa eläinten kouluttamisen nopeimmin ja tehokkaimmin.

Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus tarjoaa mahdollisuuden muokata maasta käsin välttäen hevosen stressitason nousua ja hevosen kiihtymistä piaffin ja erilaisten hyppyjen kaltaisia liikkeitä, joiden opettaminen negatiivista vahvistetta käyttämällä hevosen elimistön valmiustasoa nostamatta on hyvin vaikeaa (valmiustilan nousemisesta kerrotaan sivulla 75).

Operantti koulutus noudattelee tyylistä riippumatta kirjan sivulta 376 alkavia ohjeita, oppimisen lainalaisuudet eivät muutu, vaikka tilanteet, käytetyt vahvisteet, koulutussuuntaukset tai kouluttajat vaihtelisivat. Siinä kohdassa tavallinen ratsastus ja naksuttelukin ovat samalla viivalla, kummassakin tapauksessa hevonen oppii sitä nopeammin ja tehokkaammin, mitä paremmin oppimistapahtumassa aina vaikuttavat yksityiskohdat pystytään ottamaan huomioon. Palkinnon ajoittamisesta ehdollista ärsykettä hyväksikäyttäen kerrotaan lisää kirjan sivulla 405.