Miten kannessa juoksevat hevoset päätyivät kansikuvaan?

Hevosella on laumassa usein kumppani, jonka seurassa se viettää pääosan ajastaan. Joskus ystävyys saattaa olla erityisen kiinteä ja oikein hyvien ystävien kesken kummankin hevosen henkilökohtainen tila saattaa olla lähes olematon (hevosen ja ihmisen omasta tilasta ja sen varjelemisesta kerrotaan lisää kirjan sivulla 461).

Oiva esimerkki laumansisäisestä parista ovat kirjan kansikuvassa esiintyvät nuoret hevoset. Viron Muhussa laiduntaa kesäisin parin neliökilometrin asumattomalla saarella suuri lauma eestinhevosia. Kun hevoset kuulivat kirjan tekijöiden lähestyvän, koko viidenkymmenen hevosen lauma laukkasi vierailijoita tervehtimään. Horisontti näytti täyttyvän hevosista. Kaksi nuorta hevosta, ruunikonkimo ja voikko, liikkuivat suoraan kohti kameraa aivan toinen toisensa kyljessä laukaten. Hevoset näkyivät liikkuvan tiiviisti vierekkäin jo horisontissa (kuvassa äärimmäisenä vasemmalla).

Kun etäisyyttä ihmisvierailijoihin oli enää parikymmentä metriä, nämä kaksi nuorta hevosta juoksivat edelleen aivan lähekkäin. Tästä tilanteesta syntyi kirjan kansikuva, hevosten aito uteliaisuus ja halu hakeutua ihmisen läheisyyteen näkyvät siitä selvästi.

Tekijät viipyivät saarella useita tunteja, ja aina kun kuviin tallentui jompikumpi kannen nuorista hevosista, parin toinenkin jäsen oli kuvassa aivan sen vieressä.

Varsojen ja aikuisten hevosten keskinäisestä kumppanuudesta kerrotaan lisää kirjan sivulta 33 alkaen ja hevosten eroahdistuksesta sivulta 47 lähtien.