|
Muistatko
nämä?
|
|
VR ”Love
Story”
"Aikaa kyyhkysten
kouluttamiseen oli kolme viikkoa. Se menikin aika hulinassa.
Koska yksi kyyhkynen ei siinä ajassa ehdi luotettavasti
oppimaan kuin muutaman tarkan tehtävän, tarvittiin
jokaista mainoksen kuvaa varten yksi kyyhky ja sille pari varalintua.
Loppujen lopuksi lintuja oli koulutettavana melkein kolmekymmentä."
|
 |
"Vaikka
katsojat ovat epäilleet junan katolla matkaavan kyyhkysen
olevan trikki, se ei itseasiassa ole sitä. Siinä kuvassa
esiintyvä nuori kyyhkysherra harjoitteli ensin kotonani harjanvarren
päällä istumista, sitten oppi istumaan varren päällä
vaikka sitä liikuteltiin. Lopulta naapureideni riemuksi harjoittelin
kyyhkysen kanssa sen tulevaa roolia varten niin, että harjanvarsi
oli auton katolla kiinni ja kyyhkynen pysytteli siinä vauhdissa."
"Lopullisessa kuvassa
juna ajaa alle viidenkymmenen kilometrin tuntivauhdilla. Kyyhkynen
onnistui tehtävässään loistavasti. Temppu
vaikuttaa vaaralliselta, mutta ei sitä itseasiassa ole. Lintu
pysyttelee katolla täysin vapaaehtoisesti palkkion toivossa.
Jos se sattuu irrottamaan kyntensä, se lennähtää
lähimpään puuhun ja tulee sieltä vihellyksestä
takaisin luokseni." |
 |
"Mainoksessa oli muutenkin haastetta kyllikseen. Jo linnun lentäminen
tuulessa hulmuavan lipun takaa niin, että sen varjo piirtyy
terävänä lippuun, vaati linnulta paljon harjoitusta,
hyviä lentolihaksia ja varsinkin hyvin tarkan lentoradan
opettelua tuulikoneen käydessä. Lintujen tarkan lentoreitin
opettaminen ylös aseman torniin oli siihen verrattuna helppoa."
|
 |
| Olvin ”Jeppe” eli Olvikoiramainokset
"Sileäkarvainen
kettuterrieri Oodi tuli valituksi rooliin oman suositukseni
perusteella. Sain luettavakseni käsikirjoituksen ja pyynnön
etsiä koira, jolle Jepen rooli olisi todellinen luonnerooli.
Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä. Tuntui kuin käsikirjoituksessa
olisi suoraan kuvailtu kumipallomaisesti pomppivaa ja kaiken
sata lasissa tekevää, jo mummoikäistä Oodia.
Valtaisa yleisösuosio mainossarjaa kohtaan osoitti, että
oikea rooli oli tosiaan löytänyt oikean tekijän."
"Oodi on tai pikemminkin
oli (siitä jätti aika 13-vuoden kunnioitettavassa
iässä) oma koirani. Koska koulutettavanani on vuosittain
erilaisiin rooleihin yli 50 minulle uutta eläintä,
tuntui suorastaan yleelliseltä päästä työskentelemään
jo valmiiksi tutun otuksen kanssa."
|
 |
| "Mainossarjan tehtävien opettaminen koiralle oli ainakin vaihtelevaa
ja hauskaa. Oodi sai harjoitella muodostamaan suullaan äänteet
”auh!” ja ”uii!”. Lopulta tehtävä
vaikeutui niin, että koira sanoi nämä kaksi ”tavua”
samalla rytmillä peräkkäin kuin ihminen sanoisi
sanan ”olvi”. Koiran suun liikkeitä ei tarvinnut
sen kummemmin tietokoneella muuttaa. Kun päälle lisättiin
ihmisäänen sanoma ”Olvi!” näytti koira
siltä, että se tosiaan olisi muodostanut suullaan tuon
sanan ja oppinut isäntänsä perässä puhumaan."
"Opettaessani
koiraa heiluttamaan häntää kahteen eri suuntaan,
pysty- ja vaakasuoraan (iso pullo ja pieni pullo), kiskaisemaan
isäntänsä rekan perään, tuijottamaan
ikkunasta räksyttäen (kolmannessa kerroksessa, ulkona
ei siis näkynyt kuin taivasta siellä minnekoiran piti
katsoa) huomasin taas kerran nauttivani työni parhaasta
puolesta: tehtävien monipuolisuudesta. Käsi sydämellä
voi ainakin sanoa, ettei yksikään päivä
ole toisten kaltainen."
"Oodi siirtyi
antoisammille kettumaille keväällä 2003. Pieni
terrieri oli osa vaiherikasta nuoruuttani, ehkä siksi ikävä
ei ole vieläkään hellittänyt. Vaikka toisaalta
Oodi eli elämän, jollaisesta moni ihminenkin haaveilee.
Harvapa meistä saa tehdä nauttimaansa työtä
täysin terveenä ja iloisena, ja sitten kuolla kirjaimellisesti
saappaat jalassa. Oodi teki viimeisen nauhoituksensa muutamaa
viikkoa ennen kuolemistaan yllättäviin vanhuuden mukanaan
tuomiin vaivoihin."
|
|
