Tuire Kaimio
eläinnäyttelijöiden kouluttaja
tietokirjailija

Mutta työ eläinnäyttelijöiden kouluttajana ei riitä Tuikun energian purkamiseen. Hän pitää myös luentoja eläinten käyttäytymisesstä, oppimisesta ja palkitsemisesta, hän toimii aktiivisesti perustamassaan pelastuskoirayhdistyksessä ja pelastuspalvelun johtoryhmässä, auttaa ihmisiä eläinten ongelmalliselta tuntuvan käytöksen kanssa, kasvattaa terriereitä ja sai juuri Minna Tallbergin kanssa valmiiksi viidennen kirjansa "Eläinnäyttelijöitä".

Tuhannet ihmiset ovat seuranneet hänen luentojaan niin koirista, kissoista kuin hevosistakin. Luentojen lisäksi Tuikku on kiertänyt valtaisan kysynnän saattelemana maata opettamassa ihmisiä kouluttamaan eläimiä myös käytännössä. Uutta ongelmaa Tuikku lähestyy miettimällä ensin, mikä on käytöksen todellisena syynä ja korjaamalla tämän syyn, tarkoitti se sitten ympäristön muuttamista tai kouluttamista. Jos eläin vaikuttaa "tottelemattomalta", Tuikku tarkistaa, ymmärtääkö eläin mitä siltä halutaan. Havaittuaan joutuvansa vastaamaan yhä uudelleen samoihin koiran arkielämään liittyviin kysymyksiin hän kirjoitti kirjan Pennun kasvatus (WSOY 2002). Kirjassa Tuikku neuvoo juurta jaksain, miten ehkäistä ongelmien syntyminen. Kirjasta on jo otettu seitsemäs painos ja siitä on tullut todellinen steadyseller.

Kirjoja Tuikku sanoo muutenkin kirjoittavansa vain todelliseen tarpeeseen, ei vain siitä ilosta, että "olisi hauskaa tehdä oma kirja". Kun Suomesta näytti lähes tyystin puuttuvan tuoreimpiin tutkimuksiin perustuva hevosten käyttäytymiseen ja koulutukseen perustuva kirja, tarve piti täyttää. Syntyi yli 600-sivuinen hakuteos "Hevosen kanssa", jonka punaisena lankana oli, ettei mukaan tulisi yhtään "mutu"-tietoa. Hevosharrastajat ovat ottaneet kirjan avosylin vastaan. Jättiläismäinen ensipainos myytiin pian loppuun ja kirja on otettu myös hevosalan oppilaitosten tutkintovaatimuksiin. Kirjan kiitetty kuvitus on valokuvaaja Minna Tallbergin käsialaa. Hänen kuviaan näkyy myös näillä Tuikun kotisivuilla.

Ihmisillä on usein eläinten koulutuksesta paljon ennakkoluuloja, joista Tuikun työskentelyä seuraamalla pääsee nopeasti eroon. Koulutus tapahtuu aina eläimen ehdoilla ja perustuu eläimestä riippumatta samaan perustaan: oikeasta käytöksestä palkitsemiseen.
- On aina olemassa jotain, mitä eläin haluaa. Kouluttajan tehtävä on keksiä mikä kulloinkin on paras palkinto ja käyttää sitä hyväkseen.
- Eläimen perusluonnetta ja sisäsyntyisiä käytösmalleja ei kuitenkaan kannata kuvitella muuttavansa, kyseessä on vain yhteisistä pelisäännöistä sopiminen ja ihmisen kannalta suotuisan käytöksen tekeminen eläimelle kannattavaksi.
- Koulutuksella voi korjata vain asioita, jotka liittyvät tavalla tai toisella oppimiseen. Eläimen tunteminen lajina ja yksilönä on välttämätöntä. Esimerkiksi ympäristöä muuttamalla, lajitovereiden sijoittelulla tai itse sopivaan suuntaan liikkumalla voi saada eläimen näyttelemään paljon luonnollisemmalla tavalla kuin pelkästään tehtävän opettamalla.
- Eläimen hyvinvoinnista huolehtiminen on kouluttajan tärkein tehtävä. Se vaatii eniten ammattitaitoa. Monesti jo kuljetusten järjestäminen ja eläimen vähittäinen siedättäminen kuvausympäristöön on paljon aikaavievempää ja vaikeampaa kuin varsinaisen tehtävän opettaminen.